Outi
Heiskanen

Outi Heiskanen
Outi Heiskanen

"Olen siirtänyt metsän kaupunkiin, näen risumajan kerrostalossa."

Outi Heiskasen varhaisessa grafiikanlehdessä esiintyy pienen pieni ammoniittifossiili. Kiveen jähmettyneessä sikiönkaltaisessa oliossa on sirunen myös ihmisen olemuksesta. Kun pörröinen eläin kiertyy kerälle ja hakeutuu pehmoiseen pesäänsä, se tuottaa ihmisellekin muistuman omista käpertymisistä.

Outi Heiskasen grafiikan tuotannosta on kasvanut kokonainen perhe ja heimo, pensastuulikansa. Kaikkein arimmat ja hennoimmat olennot painetaan läpikuultavalle paperille niin, että ne näkyvät vain tietyssä valossa. Usein herkkä viiva saa seurakseen taiteilijan itse kehittämiä korostustekniikoita ja chine collé -tekniikkaa. Niissä on mukana ammoniitin aavistuksenomaisuus. "Kun hahmo otetaan prässistä ja sitä ryhdytään pukemaan, sille aletaan myös etsiä sosiaalisia yhteyksiä." Heiskanen rohkaiseekin pensastuulikansaansa luomaan uusia tuttavuuksia. Vanhoista ja uusista vedoksista muodostuu pienen vedosmäärän kombinaatioita, joita taiteilija kutsuu kompiiseiksi.

Muodon Heiskanen etsii havainnon kautta, "vaikka sitten polventaivetta katsomalla". Hahmoja syntyy myös paperimassaan, puuhun, pronssiin, kiveen, nukeiksi ja veistoksiksi.

Paljon matkustavan ja mihin tahansa laverille helposti nukahtavan Outi Heiskasen työpaikkana on koko maapallo, kenties myös palanen avaruudesta. Silti hänkin tarvitsee työhuoneen. Lallukan ateljeetalossa Helsingissä on yksi, kesäpaikassa Juupajoella on toinen. Vedokset herätetään elämään Himmelblaussa.