Janne
Laine

Janne Laine on mieltynyt vanhaan heliogravyyritekniikkaan. Tällä tekniikalla hän on huomannut voivansa yhdistää luontevasti valokuvauksen ja taidegrafiikan hyvät puolet.

Alkuperäinen kuva on otettu kameralla. Se valotetaan kuparilevyn pinnalle ja sitä syövytetään ja vedostetaan kuten muutakin grafiikkaa. Kuva-aihe toistuu painopaperille valokuvan kiiltävää gelatiinirakennetta pehmeämpänä; painoväri imeytyy mattaisesti paksun paperin huokosiin asti.

Sekä luonto että ihmiset ovat Laineelle sarjallisten kuvakertomusten abstraktia pohjamateriaalia. Sumuiset maisemat, vesiputoukset ja rappeutuneiden puutarhojen valo- ja varjoelämykset muodostavat yhden ulottuvuuden, toisen puolen hänen tuotannostaan muodostavat lakonisen asiallisesti kuvatut ystävät ja tuttavat, joiden seksuaalista identiteettiä Laine pakottaa arvelemaan mitään suoria vastauksia antamatta. Luontoa kuvatessaan Laine toimii yksin, ystäviään kuvatessaan ja heitä teoksiinsa yhdistellessään hän toimii mielenkiintoisen sosiaalisen prosessin käynnistäjänä. Kummatkin kuvasarjat mahdollistavat katsojan oman osallistumisen. Ei ole normaalia eikä epänormaalia lukutapaa.

Tunnistettavista paikoista ja ystäväpiirin sosiaalisista suhteista karsiutuu valmiiseen työhön vain olennainen, luonnon mystinen voima ja ihmisen rooli ihmistä suuremman pelin nappulana.